MUUTTAMISTA, VLOGGAAMISTA JA ASETTAUTUMISTA

Hei!

Syksy on muutosten aikaa. Itsekin olen muuttanut ja koittanut totutella uusiin rutiineihin ja uuteen kotiin.

MUUTTAMISTA

Syyskuussa pakkasimme laukut ja muutimme takaisin Dublinin kupeeseen. Muutimme samaan kylään, kuin missä asuimme alkuvuoden ja viime vuoden lopun, mutta tällä kertaa asumme uudessa talossa. Olen aina tykännyt muuttamisesta. Siitä saan kiittää äitiäni, jolta tämä muutto vimma on peritty. Aina ei edes tarvinnut muuttaa, huonekalujen uudellen järjestely antoi joskus saman tunteen! On vapauttavaa käydä läpi tavaroita ja antaa pois tai heittää menemään kaikki turha. Tietenkin pidän tärkeimmät, kuten ne tavarat joihin liittyy tärkeitä muistoja, mutta tavoitteena on karsia mahdollisimman paljon. Mielekkäin osuus muuttamista minulle on laatikoiden purku ja tavaroiden uudelleen järjestely. Huonekalut löytävät omat paikkansa ja jokaiselle tavaralle on oma laatikkonsa tai hyllynsä. 

Sanotaan, että muuttaminen on yksi stressaavimmista tapahtumista mitä elämässämme teemme. On hyvä löytää keinoja, joilla tätä stressiä voi vähentää. Stressiä voi lieventää käsillä tekeminen kuten siivous ja askartelu. Huolella valmistautuminen voi myös tehdä muuttamisesta helpompaaa ja stressittömämpää!

Tässä on minun vinkkini muuttajille:

1. Kun pakkaat, pakkaa tavarasi luokittain. Jaa tavarat ensin huoneittain, sitten ryhmittele ne omiin osuuksiinsa. Esimerkiksi pannut ja kattilat yhdessä, kuivakaapin ruoat erikseen omaan laatikkoonsa. Tämä tekee purkamisesta ja järjestelystä paljon helpompaa!

2. Pakkaa kassi, jolla pärjäät pari ekaa päivää. On helpompi löytää tärkeimmät tavarat repusta, jonka voit kantaa mukanasi, kuin etsiä laatikoiden ja kassien merestä milloin mitäkin. Eli siis pakkaa kassiin tai reppuun hammasharja, parit vaatteet ja muut oleelliset tavarat joilla pärjäät vaikka et heti purkisikaan kaikkia laatikoita.

3. Siivoa ensin! Aloita huoneista, joita tulet tarvitsemaan ensin, esimerkiksi keittiöstä, vessasta ja makuuhuoneesta. Purkaminen ja järjestely ei tunnu yhtä suurelta urakalta, kun sen tekee huone kerrallaan. Pura tavarat laattikko kerrallaan ja voit huoletta käyttää keittiötä kokkaamiseen ja voit vaikka käydä suihkussa, tai ottaa nokoset jos tarvitsee. Voit tehdä kaiken tämän huoletta, koska olet siivonnut huoneet ja pakannut oleelliset tuomaasi kassiin tai reppuun.

4. Tee helpoimmat osuudet ensin. Kun aloitat laatikoiden purun ja tavaroiden järjestelyn, aloita helpoimmista ensin. Yleensä on helpointa ensin järjestellä huonekalut paikoilleen. Kun isoimmat osaset ovat paikoillaan, on helpompi löytää paikat tavaroille. Näin myös saat eniten tehtyä nopeiten, kun suurin osa tavaroista löytävät paikkansa kirjahyllyistä tai pöytätasoista. Tälläisiä tavaroita yleisimmin ovat kirjat, pelit, keittiön astiat ja välineet sekä kylpyhuoneen tuotteet ja tavarat.

5. Mitä aikaisemmin kotisi on järjesteyksessä, sitä aikaisemmin mielesi voi rauhoittua. Koita saada mahdollisimman paljon tehtyä heti muutettuasi, jotta stressaavien päivien määrä on mahdollisimman pieni. Jos vielä kuukausien jälkeen löydät laatikoita joita et ole vieläkään purkanut, niistä on mitä luultavimmin kasvanut ylitsepääsemätön vuori. Niiden purkaminen tuntuu vain työläältä ja aikaa vievältä. JOS sinulla ei ole aikaa tai voimia purkaa ja järjestellä heti muutettuasi, ainakin suunnittele ja aseta laatikot paikoille, jotka ovat lähellä niiden loppullista sijaa. Näin voit joka ilta ottaa yhden laatikon ja purkaa sen vaikka lemppari TV-ohjelmaasi katsoessa. Ennen kuin huomaatkaan olet purkanut muutamassa illassa monet laatikot!

6. Voit aina pyytää apua! Tässä vinkissä on kaksi osaa, apu ennen muuttoa ja sen jälkeen.

Ennen muuttoa voit pyytää ystävää tai ystäviä käymään tavaroitasi läpi sinun kanssasi. Näin on myös helpompi päästä eroon tavaroista, joita ystäväsi ehkä käyttäisivät enemmän kuin sinä. Ne kirjat joihin olet jo tylsistynyt, kaverisi voi nähdä uusina lisäyksinä heidän syysiltoihin! Se mekko, joka ei enää istu oikein sinun päälläsi, saattaa olla juuri oikean oloinen ystävällesi. Tavaroiden järjestelystä ja lahjoittamisesti tulee hauskempaa, kun sinulla on seuraa! Jos et pidä siitä, että ympärilläsi on ihmisiä kun pakkaat ja lajittelet, voit ainakin pyytää heidät kylään siinä vaiheessa kun olet koonnut kaikki ne tavarat ja vaatteet joista haluat eroon. Pyydä tuttuja teelle ja samalla pidä pientä kirpputoria (tai suurempaakin!)

Muuton jälkeen monet meistä eivät halua vieraita ennenkuin kaikki tavarat on paikoillaan ja talo on siisti. Mutta minusta tuntuu, että ihmiset ympärillämme saattavat tietää, että laatikoille ja sekavuudelle on syy. Eivät ystävämme välitä siitä jos on vähän sekaista, olethan juuri muuttanut! Joten pyydä kaverisi kylään teelle, viinilasilliselle tai illalliselle, vielä parempaa on kutsua kylään ne luovemmat tyypit. Yhdessä voitte sisustaa kotiasi vaikka tauluja tai kirjahyllyn esineitä asetellen tai jopa yhdessä askarrellen. Sinä saat kotiisi kivoja sisustus elementtejä ja kaverisi voi viedä kotiinsa niitä myös! Joskus seura voi myös inspiroida järjestelemään enemmänkin tai ainakin antaa innon siivoilla vähän etukäteen.

VLOGGAAMISTA

Uuteen taloon muuttaminen tarkoitti myös uutta aluetta. Piti etsiä uudet reitit kauppaan ja kylälle. Tällä kertaa näkymät reiteillä ovat kauniimmat ja olen tykästynyt niistä niin paljon, että tulee käveltyäkin enemmän! Käyn nyt myös aamuisin lenkeillä, joiden osa innoittajana on ollut myös Zombie puhelin sovellus. Sovellus kertoo tarinaa zombien valtaamasta maailmasta ja eihän sitä voi kun juosta nopeampaa, kun takana on zombie lauma!

Olen edelleen halunnut myös tehdä vlogeja ja kirjoittaa blogia, mutta silloin kun olen kiireinen ja stressaantunut, oma terveys menee kaiken muun edelle. Olen kuitenkin koittanut ottaa videoita jokapäiväisestä elämästäni ja myös muistaa ottaa kuvia silloin tällöin, kun olen luovalla tuulella. Olen huomannut, että tätä kautta olen myös huomannut enemmän asioita ympäristöstäni. Tosin muista voi olla tylsempää katsella videoita samoista naapurustoista uudelleen ja uudelleen. Mutta minä nautin kävely reissuistani ja etenkin nautin alueemme vehreydestä. Minua on aina myös jollain tapaa viehättänyt vesialueet, oli se sitten järvi taikka joki. Onneksi meidänkin kylästä löytyy joki, jota voin seurata kotiovelta kylän läpi jopa Dubliniin saakka.

Iso osa arkeani on ollut myös uuteen paikkaan totuttelu ja uudet rutiinit. Päivittäinen rutiinini on muuttunut hieman aikaisemmasta, mutta onneksi vain hyvällä tavalla. Aikasemmassa rutiini-ruudukossani oli myös kohta vedelle, koska koitin juoda enemmän vettä päivittäin. Nykyään tästä on jo tullut luonteva tapa, joten sain vaihtaa tilalle uuden tavan. Tämä tapa oli aamulenkit. En ole seurannut rutiinejani kuitenkaan kovin tarkasti, varsinkin kun olen tarvinnut aikaa levätä. Varsinkin nyt, kun olen toipumassa syysflunssasta. Rutiini-ruudukkoni auttaa minua muistamaan mitä haluan saada tehtyä, kuin myös mitä haluisin tehdä enemmän. Olen aiemmin maininnutkin, kuinka käytän puhelin sovellus Fabulous:ia tapojen kehittämiseen, mutta joskus tarvitsen jotain mitä voin käsin kosketella ja johon voin värittää ja merkitä mitä olen tehnyt. On myös mielenkiintoista vertailla eri kuukausien ruudukoita ja muutamalla vilkaisulla voi nähdä tapojen kehityskaaren!

Vinkkini niille, jotka haluavat rakentaa omia uusia rutiineja:

1. Aloita pienellä muutoksella. Tavat vievät aikaa asettuakseen varsinkin jos haukkaat liian ison palan kerralla. Parasta on aloittaa yksi tapa kerrallaan ja mahdollisimman pienellä muutoksella. Esimerkiksi jos haluat aloittaa herätä aikaisemmin, älä aseta liian suuria toiveita. Sen sijaan herää ensin 15 min. aikaisemmin kuin yleensä, ja kun totut tähän, siirry taas 15 min. aikaisempaan herätykseen. Näin hiljalleen totut muutokseen.

2. Tee muutos mahdollisimman helpoksi itsellesi. Jos haluat alkaa juomaan enemmän vettä aamuisin, aseta vesipullo tai -lasi sänkysi viereen illalla. Aamulla herätessäsi, vesi on näkökentässäsi ja muistat juoda. Jos joudut nousemaan ja hakemaan veden, mitä luultavimmin et sitä tee. 

3. Seuraa kehitystäsi, aseta muistutuksia. Luo rutiini-ruudukko tai asenna puhelin sovellus, jolla voit seurata tapakehitystäsi ja joka muistuttaa sinua tehtävistä, joita haluat tehdä. Näin myös saat onnistumisen tunteen, kun voit merkata tehtävät tehdyksi. 

4. Älä vaadi itseltäsi liikoja. Joskus ei aina jaksa tehdä kaikkea, ja joskus sitä vain unohtaa mitä pitikään tehdä. Olemme vain ihmisiä, joten on ihan ok, jos ei aina tee kaikkea ja varsinkaan täydellisesti. Myöskin jos sinulla on listassasi tapa tai tehtävä, joka ei millään meinaa tarttua tai ei vain tunnu hyvältä, voit aina ottaa sen pois. Älä pakota itseäsi tekemään asioita, joista ei sinulle ole hyötyä tai jotka eivät tunnu oikealta. Voit joko etsiä toisen tavan, tai keinon tehdä haluamasi tehtävän tai vain kokonaan jättää sen pois. 

ASETTAUTUMISTA

Sisustaminen on osa muuttamista ja jonkin paikan muuttamista kodiksi. Minulla ainakin on tarve tehdä asuinpaikastani oman näköiseni. Tällä kertaa asetin puisen peuranpään sängyn yläpuolelle ja sarvista ripustin origami lintuja, jotka askartelimme tyttöystäväni kanssa. Teimme linnut juhliaksemme niitä kahta vuotta, jotka olemme olleet yhdessä. Halusin jotain uutta myös koristevaloihimme, joten askartelin niihin paperista vihreitä lehtiä. Luonnon teemaa jatkaakseni askartelin myös lamppuun varjostimen. Mielestäni lopputulos oli hieno, varsinkin kun käytin sen tekemiseen ylijääneet vihreät paperit! Kuten mainitsin aiemmin, käsillä tekeminen voi auttaa lieventää muuttostressiä ja tässä tapauksessa sain myös aikaan mieluisia sisustuselementtejä.

Syyskuun aikana sain myös koti Suomesta paketin, joka auttoi oman kodin sisustamisessa. Äitini oli virkannut kesän aikana isoäidin neliöistä viltin! Villa pitää meidät varmasti lämpiminä talven läpi ja värikäs viltti piristää muuten mustavalkoista sänkyä. Eritysen kiitollinen olen ollut tästä lahjasta nyt, kun flunssaisena koitan pysyä mahdollisimman lämpimänä!

Tässä on vinkkini pikaiseen paranemiseen:

1. Syö hyvin. Huolehdi, että ruokavaliossasi on luonnollisesti tarvitsemasi vitamiinit. Itse syön myös vitamiinilisiä. Tarvitset energiaa myös silloinkin kun olet kipeä ja syömällä oikein voit varmistaa, että kehollasi on tarvittavat työkalut pikaiseen paranemiseen. Yleensä kipeänä ruokahalu voi kadota, jolloin suosittelen syömään pieniä määriä tasaisin väliajoin, suurien aterioiden sijaan. On myös mukavampi syödä, jos tekee annoksista herkullisia, vaikka niitä ei aina pystysikään maistamaan. Flunssaisena on hyvä hetki tehdä ne tulisimmat ruoat, jotta samalla saat hengitystiet avattua!

2. Lepää. Vaikka kuinka olisi tekemistä ja tehtävää, ennen kaikkea tarvitset lepoa. On parempi levätä ja parantua, kuin puolikuntoisena saada väkisin tehtäviä tehdyksi. Saat paljon parempia tuloksia aikaan, kun olet kunnolla levännyt ja kehosi on taas voimissaan.

3. Juo tarpeeksi nesteitä. Jotta kehosi voi puhdistautua pöpöistä, tarvitset tarpeeksi nesteitä pystyäksesi sen tekemään. Kipeää kurkkua rauhoittavat lämpimät juomat ja erinäiset mehut antavat lisävitamiineja. Kipeänä tarvitset enemmän nesteitä kuin yleensä, joten jos sinun ei tarvitse käydä vessassa usein, juot liian vähän!

Vaikka nämä vinkit ovatkin aikalailla maalaisjärkeä, toivon että nämä jollain tapaa auttoivat tai inspiroivat sinua!

Tässä muutamia hyviä linkkejä:

MARY ELIZABETH

Hauska youtube kanava niille, jotka kaipaavat sisustus inspiraatiota!

Zombies, Run!

Puhelin sovellus, joka motivoi sinua juoksemaan!

Origami Dove

Linkki origami lintujen tekemiseen!

               

HUOLEHDI ITSESTÄSI

Hei!

Viimeisimmästä blogi postauksesta onkin vierähtänyt jo pitempikin aika. Aika on kulunut nopeasti muuttaessa ja uuteen kotiin asettuessa, kuin myös omasta olotilastani huolehtien. Näin masennuksen ja ahdituksen kanssa elävänä, on erittäin tärkeää huolehtia omasta hyvinvoinnista stressaavina aikoina. 

Olet elämäsi tärkein ihminen

Itsestä huolehtiminen on tärkeä taito, etenkin kun kyseessä on henkinen hyvinvointi. Omasta mielestäni niinkin tärkeä, että sen pitäisi olla luonnollinen osa oppimista kouluissa. Nykyinen elämäntyyli voi olla hyvinkin hektistä varsinkin näin läntisissä maissa. On helppoa unohtaa itsensä kaikkien kiireiden keskelle maailmassa, jossa koko ajan on joku joka haluaa sinun tekevän enemmän. Olkoon se joku joko pomo, perhe tai oma itse. Mutta jos emme huolehdi itsestämme oikein, emme voi koskaan päästä täyteen potentiaaliimme. On myös päiviä jolloin tuntuu, ettei meillä ole voimia mihinkään. Tämä voi olla koska olemme uupuneita, stressaantuneita tai elämme jonkin mielen tai kehon sairauden kanssa. Uskon, että jos meillä on oikeat työkalut huolehtia itsestämme, nämäkin päivät tuntuisivat hieman helpommilta. Haluan jakaa omia ajatuksiani ja apujani sen varalta, että ne auttaisivat ehkä muitakin.

7 TYÖKALUA ITSESTÄ HUOLEHTIMISEEN

1. VIETÄ PÄIVÄ MAKOILLEN. Hyvinvoinnin kannalta on tärkeää saada tarpeeksi lepoa. Keho kuin mielikin uupuu, jos unet jäävät vähille. Joskus mieli ravaa tuhatta ja sataa ja on mahdotonta saada unta. On helppo laittaa joku tv-sarja tai elokuva pyörimään ja pian sitä löytää olevansa hereillä vielä aamu kolmelta. Aikaisin aamulla pitäisi taas lähteä töihin, ja tuntuu kuin ikinä ei saisi sitä lepoa mitä tarvitsisi. Silloin on hyvä antaa itselleen lepopäivä, jolloin ei tarvitse tehdä mitään. Vaikka nukahtaminen venyisi, aamulla saa nukkua pitkään. Jokainen ihminen on erilainen, mutta jokainen varmasti tykkää hemmottelusta. Kunnon pitkien unien jälkeen voi ottaa oman aikansa ja syödä herkullisen aamupalan. Jos asiat vaivaavat mieltä kirjoita lista kaikesta mitä pitäisi tehdä, ja aloita seuraavana päivänä alusta. On hyvä nauttia vapaapäivästä jolloin nollaat kaiken ja karistat stressin harteilta. Vaihda lakanat, ota kylpy ja nauti olotilastasi.

2. RAJAA STRESSAAVIA ASIOITA, VÄHENNÄ TYÖMÄÄRÄÄ. Kaikki eivät voi ottaa vapaapäivää itselleen tai kaikki eivät tunne sitä tarvitsevansa. On kuitenkin tärkeää saada tarpeeksi lepoa, joten jokaisen täytyy löytää omat keinonsa. Tämä voi tarkoittaa sitä, että jaat tehtäviä muille töissä kuin myös kotona. Aluksi voi tuntua oudolta pyytää apua, mutta on tärkeää tehdä se ennenkuin itse palat loppuun. Kysy työkavereilta josko he voisivat auttaa tehtävissäsi, ja vältä ottamasta uusia projekteja ennenkuin aikaisemmat ovat tehty pois alta. Pyydä apua myös ystäviltä ja perheenjäseniltä, pieninkin apu voi tehdä suuren vaikutuksen. Jos tekemistä ja tehtävää tuntuu olevan liian kanssa, tee niistä lista ja merkkaa kolme tärkeintä tai kiireellisintä. On helpompi keskittyä ja saada tehtävät tehtyä, kun tekee sen osissa. Muista, että kaiken ei tarvitse olla täydellistä ja oma hyvinvointi tulee ensin.

3. VIETÄ AIKAA TEHDEN ASIOITA JOISTA NAUTIT. Vietä päivä tai ilta sellaisten asioiden parissa, joita tehdessä sinulla on hyvä olo. Mene kävelylle, lemppari kahvilaan, osta uusi kirja tai nappaa yksi omasta kirjahyllystäsi ja asetu mukavalle paikalle viltin alle. Ajatuksena on tehdä mitä ikinä haluatkaan tehdä mikä tekee sinut onnelliseksi. Tee vapaaehtoistyötä, mene samba tunnille tai tee jollekin lahja (se joku voi olla myös sinä itse). Itse saatan vapaapäivinäni mennä lempikahvilaani, kurkkaan sarjakuvakauppaan (vaikken ostaisikaan mitään, on kiva vaan katsella), teen lempiruokaani ja illalla askartelen samalla kun katselen jotain hyvää elokuvaa. 

4. SYÖ HYVIN. Eri ihmisille tämä voi tarkoittaa eri asioita, mutta tärkeintä on syödä niin, että energiaa riittää koko päivälle. Tämän kanssa minulla henkilökohtaisesti on ollut joskus vaikeuksia. Varsinkin aamupalan kanssa, koska herätessäni ajatus ruoasta tekee minut vain huonovointiseksi. Tämä on muuttunut uuden aamurutiinini mukana. Nykyään syön yleensä ison aamupalan ja päivällisen ja jos herään tarpeeksi aikaisin syön myös lounaan. Masennukseni kanssa on myös aikoja jolloin ruokahaluni on hukassa ja näinä päivinä tavoitteeni on syödä edes jotain. Yleensä olen varautunut tälläisiin päiviin helppojen välipalojen kera. Jääkaapista löytyy rasioita joissa on pilkottuja omenia tai porkkanoita ja jos tuntuu vaikealta nousta sängystä, yöpöydän laatikossa on pussillinen erilaisia pähkinöitä. Joinain päivinä kun ruoanlaitto on erityisen vaikeaa, ja jos varat sallii, olen myös tilannut pikaruokaa. Monet eivät sanoisi pikaruoan olevan terveellistä, mutta on parempi syödä kuin olla syömättä! 

5. OLE LUOVA. Tämä ei tarkoita, että sinun täytyisi olla tosi taiteellinen ja kekseliäs. Ollaksesi luova voit esimerkiksi kirjoittaa päiväkirjaa, värittää värityskirjaa, hoitaa puutarhaa tai vaikka leikellä kuvia lehdistä ja liimailla niistä kuvakollaaseja. Lopputuloksella ei välttämättä ole niin väliä, itse tekeminen on näiden projektien pointti. Eikä sinun tarvitse huolehtia miltä jokin näyttää, kun ei sitä tarvitse ikinä kellekkään näyttää. Itse olen aina nauttinen päiväkirjojen pitämisestä. Se on antanut minulle kanavan jolla olen voinut toteuttaa itseäni, huolehtimatta muiden mielipiteistä. Päiväkirjat voivat sisältää kirjoituksia, kuvituksia, muistoja tai ruudukkoja joihin merkkaat mielialasi tai listoja tekemisistäsi. Itse teen kaikkia edellä mainittuja ja uusin lisäys on ollut Bullet journaling. Tämä uusi lisäys on nimenomaan tuonut päiväkirjoihini ruudukot joihin merkkaan uudet rutiinit ja tavat joita toivoisin lisääväni arkeeni. Olen myös lisännyt positiiviset tunnustukset, joita toistan etenkin niinä päivinä kun negatiivisen ajatukset vievät vallan.

6. RUTIINIT. Minulle ei aina ole ollut luontaista herätä aikaisin ja toimia tietyn aikataulun tai rutiinin mukaan. Mitä enemmän olen kerännyt tietoa masennuksen kanssa elämisestä, sitä enemmän minua on vakuuteltu rutiinien tärkeydestä. Olen maininnut rutiinit syönnin yhteydessä kuin myös päiväkirjaani pitäessä. Kun arjessa on jonkilainen kehikko, on paljon helpompi muistaa ottaa vitamiinit ja lääkkeetkin, tulee syötyä, kun on ruoka-ajat, muistaa liikkua, kun on tottunut niin tekemään ja unikin tulee paremmin kun keho on tottunut menemään petiin ja heräämään tiettyinä aikoina. Joskus on vaikea aloittaa uusia tapoja, itse aloitin puhelin sovellus Fabulous:in avulla. Tapa kerrallaan sovellus auttaa sinua kehittämään rutiinin ja muistutukset auttavat sinua aloittamaan. Oman rutiinini kehittäminen vei aikaa, mutta olen onnellinen, että aloitin sen kehittämisen! Nyt herään aikaisin ja aamurutiinini auttaa minua aloittamaan päiväni jopa niinä päivinä, kun sängystä nouseminen on vaikeaa.

7. ANNA ANTEEKSI ITSELLESI. Säästin tärkeimmän viimeiseksi. Oman hyvinvoinnin ylläpidossa tärkeintä on kyky voida antaa anteeksi itselleen. Aina ei jaksa ja jokaiseen asiaan ei voi antaa parastaan. Aina ei yllä niihin tavoitteisiin, joita itselleen asettaa tai joita muut asettavat sinulle. Ja se on ihan ok. Anna itsellesi aikaa, voit koittaa taas huomenna.

Kuuntele itseäsi ja luota itseesi

Kaikki keinot eivät aina toimi kaikille, ja voi viedä aikaa ennenkuin löydät oman tiesi. Vain yrityksen ja erehdyksen kautta voit löytää mikä auttaa sinua. Kehosi ja mielesi tottuu rutiineihin 30 päivässä, joten muista olla kärsivällinen kokeillessasi jotain uutta. Ja kuten sanottu, muista myös antaa anteeksi itsellesi, jos et heti jossain onnistu.

On tärkeää olla tietoinen ja kuunnella mitä sisäinen äänemme meille kertoo. Jos et muista kuunnella kehosi ja mielesi pyyntöjä levätä, voit helposti uupua ja palaa loppuun. On parempi toimia ajoissa ennenkuin olotilasi pahenee. Joillekin on vaikeampaa löytää oma sisäinen äänensä. Meditaation tai päiväkirjan pitämisen avulla sen löytäminen voi olla helpompaa. Tärkeintä on löytää tapa jolla voit hiljentää ympäristön ja oman mielesi, jotta voit olla sinut tuntemuksiesi kanssa. Joskus terapeutit voivat auttaa sinua löytämään omat tuntemuksesi paremmin, jos et tunne yksin siihen kykeneväsi. Tässäkin tapauksessa voi olla hyvä pitää päiväkirjaa viikon mittaan ajatuksistasi tai tuntemuksistasi, joko kirjoittaen tai ruudukkojen avulla. Näin terapiaan mennessä sinulla on jotain josta aloittaa keskustelut ja terapeutti voi auttaa sinua tutkimaan tuntemuksiasi laajemmin. 

Toivottavasti vinkkini ovat herättäneet jonkinlaisia ajatuksia tai auttaneet sinua pitämään parempaa huolta itsestäsi! Voisin puhua jokaisesta kohdasta paljon enemmänkin, joten jos jokin kohta erityisesti kiinnosti ja haluaisit kuulla lisää, jätä kommentti tai laita viestiä!

Tässä muutamat hyödylliset linkit:

FABULOUS APP

Puhelin sovellus, joka on auttanut minua kehittämään aamurutiinini.

BULLET JOURNAL

Alkuperäinen Bullet journal päiväkirja muoto.

BOHO BERRY

Bloggaaja, joka on inspiroinut minut käyttämään Bullet journalingia ja jolla on hienoja vinkkejä hyvinvointiin ja bloggaamiseen liittyen! 

               

PERJANTAIN PARHAAT: ERROR, MIELEN HÄIRIÖITÄ

Hei!

Tämän viikon paras juttu on:

ERROR, MIELEN HÄIRIÖITÄ

Elina Järvi, Tiina Hotti ja Olga Poppius

(LIKE, 2016)

Masennuksen kanssa eläminen ei ole aina helppoa. Varsinkin jos on tilanteita, joissa olisi tarvinnut jakaa muille tietoa siitä mitä on henkilökohtaisessa elämässä meneillään. Itse toivoisin, että mielenterveys asiat olisivat niin sanotusti "normaali" juttu. Normaalilla tarkoitan sitä kuinka toivon, että mielenterveys asioista voisi jutella avoimessa ilmapiirissä, ilman että tuntuisi, että jollain on hulluus kammoa. Ehkä joku on "hullu" ehkä ei, mutta olisihan se kiva jos ihmisillä olisi jonkilaista käsitystä siitä mitä ihmiset käy läpi arkipäivinään ja että näitä juttuja käy läpi enemmänkin ihmisiä. Näistä jutuista ei vaan puhuta tarpeeksi.

"Alkujaan Liisa ajatteli, että hän olisi viimeinen ihminen, joka sairastuisi masennukseen. Hän oli aina ollut realisti, ei tunteella eläjä. Hänen mielestään henkisesti sairastuneet olivat tavallaan hupsuja - hän itse osaisi ottaa asiat vastaan sellaisena kuin ne tulevat. Hän ei kehittäisi mistään kriisiä. "Minulla ei ollut entuudestaan masennuksesta mitään käsitystä. Kenelläkään lähipiirissäni ei ollut ollut sitä." Kun Liisa tajusi, ettei kyse olekaan nopeasti ohimenevästä tunteiden heilahtelusta, hän tunsi olevansa huono äiti." 

Liisa, 31, Synnytyksen jälkeinen masennus, keskivaikea masennus

Error: Mielen Häiriöitä kirjassa 15 ihmistä kertoo tarinansa, kuinka he oavt eläneet mielenterveytensä kanssa. Itselle kirja toi lohtua, että ei sitä aina ole niin yksin ajatuksiensa kanssa, vaan muutkin näitä juttuja miettivät. On myös toivoa antavaa nähdä kirja, jota myydään kirjakaupoissa ja josta puhutaan sosiaalisissa medioissa, koska ehkä näin  ihmiset puhuisivat näistä aheista enemmän.

Ihmisille, joiden ei tarvitse viettää aikaa miettien kuinka pärjätä mielenterveytensä kanssa, kirja avaa kurkistus ikkunoita erilaisten ihmisten elämiin. Lukemalla ihmisten kokemuksia voi ehkä myös ymmärtää, kuinka voisi auttaa läheisiään tai ylipäätään ihmisiä jotka kamppailevat erinäisten mielenterveysongelmien kanssa.

"Minulle ei voi ostaa hyvää oloa, mutta oloani voi parantaa välittämällä minusta." 

Anni, 30, Vaikea masennus, ahdistuneisuushäiriö

Suurin tunne mikä estää avun saannin on, kun tuntee olevansa olotilansa kanssa yksin. Tuntuu ettei osaa puhua muille eikä tunnu että kukaan edes ymmärtäisi. Tietenkään tämä ei ole totta, mutta se ei tee tunteesta epätodellista. Mitä enemmän mielenterveys asioista puhutaan, sitä enemmän niistä tulee normaalimpi juttu. Sitä enemmän voidaan osata auttaa toisia ja kynnys puhua ja hakea apua laskee.

Kirjan voit löytää kirjakaupoista, linkki LIKEN sivuille ja kirjan Facebook sivuille löytyy alta:

LIKE

FACEBOOK

               

ELÄMÄ MASENNUKSEN KANSSA: HENKILÖKOHTAINEN TARINANI

Hei!

Toivottavasti istut mukavalla paikalla, ison tee tai kahvi kupin kanssa. 

Unen ja todellisuuden välitilassa

Heräät aamulla etkä halua mitään muuta enemmän, kuin kadota peittojen alle. Ulkona on liian valoisaa vaikkakin sataa. On ihan liian monta asiaa, mitä tänään pitäisi hoitaa ja kaikki vaan stressaa. Päädyt pelaamaan pelejä puhelimellasi. Ennen kuin huomaatkaan, kello on jo kaksi päivällä ja sinulla on hirveä pissahätä. Pitäisi kai nousta ylös. Sen sijaan koitat vaan unohtaa kaiken ja katsot loppupäivän tv-ohjelmia.

Minulla on aina ollut alakuloisia aikoja, ainakin niin pitkälle, kuin muisti antaa mennä. Alakuloisilla ajoilla tarkoitan aikoja jolloin:

• Mikään ei kiinnosta tai asiat tuntuvat liian vaikeilta tehdä
• Nukun paljon tai joskus on vaikea nukahtaa ja herään vasta iltapäivällä
• Itken turhautumisen tunteesta ja väsymyksestä
• Päiviä varjostaa yleinen väsymys
• Tunnen oloni huonoksi ja arvottomaksi
• Päässä pyörii vain negatiivisia ajatuksia, joista on vaikea päästä eroon

Oikeastaan päivät siis tuntuvat kuin rämpisi suossa, joka askel raskaampi toistaan.

Masennus voi olla hyvinkin erilainen eri ihmisille. Tämmöistä se on ollut minun kohdallani. Joskus on ollut huonompia aikoja ja negatiiviset ajatukset ovat kääntyneet teoiksi. On ollut myös parempia aikoja, jolloin olen osannut varautua alakuloiseen olooni ja pärjännyt hyvin.

Alakuloiset ajat

Muistan, kun pienenä kaverit soittivat ovikelloa ja kysyivät josko voisin tulla ulos leikkimään. Valehtilisin, että äiti sanoi etten pääsisi, vaikka totuus oli, että ei vaan tehnyt mieli. Halusin vain olla yksin, enkä halunnut tehdä mitään. Joskus luin kirjoja tai menin metsään yksin kävelylle. Joskus pyöräilin pihaa ympäri niin kauan, että päässä pyöri. Myöhemmin opin, että nämä oli niitä alakuloisia aikoja, joita tulisin kokemaan vielä monen monta kertaa elämässäni.

Teininä nämä ajat tuntuivat vaikeammilta. Kuten muutkin teinit, kamppailin eri ajatusten ja kysymyksien kanssa. En tiennyt kuka olin ja kuinka minut hyväksyttäisiin. Mietin mihin uskoin, kenestä oli lupa tykätä ja miksi oli niin vaikeaa olla kuin muut. Tunsin oloni erilaiseksi. Kävelyt metsässä, lukeminen ja pitemmät pyöräretket auttoivat olooni, kuten aina ennenkin. Olin myös alkanut kirjoittaa päiväkirjoja nuorempana, ja teininä kirjoittaminen oli yksi henkireikä. Joskus mikään mainituista keinoista ei auttanut. Jos suutuin tai petyin muihi ihmisiin tai miten asiat toimivat tai miten en sopeutunut, käänsin vihan itseäni kohtaan. En tiennyt kuinka pyytää apua, ja jos apua tarjottiin oli vaikea ottaa se vastaan. Vaikeaa oli edes myöntää, että kaikki ei ollut hyvin. Koitin pitää asiat sisälläni, ja teeskennellä, että olin ihan normaali. Teini-ikähän oli tälläistä, muutkaan eivät tarvinneet apua, joten en minäkään. Minä pärjäisin, kunnes en pärjännytkään.

Lukion vika vuosi

Tulin täysi-ikäiseksi ja jonkin aikaa synttäreiden jälkeen aloin suunnittelemaan muuttoa pois kotoa. Löysin oppilastalojen kautta asuinpaikan ja valtio maksoi vuokran, laskut ja elämisen. Otin ensimmäiset askeleet aikuisena; matkustelin yksin ulkomaille, maksoin laskuni ja olin itse vastuussa omasta elämisestäni.

Talven aikana aloin masentua. Tulevaisuus huolestutti, suhteet muihin ihmisiin oli sekavia ja missasin paljon tunteja kursseista, joita kävin lukiossa. Vietin enemmän ja enemmän aikaa sängyssä maaten, makaroonia syöden, elokuvia katsellen. Joskus kuuntelin musiikkia ja kirjoitin. Joskus olo oli niin turta, ettei ajatukset tehneet mitään järkeä. Pää oli kuin puuroa täynnä.

En muista tarkalleen, kuinka se tapahtui, mutta heräsin unenomaisesta olotilasta ja päätin ottaa koulun taas tosissaan. Muistan istuneeni lukion opinto-ohjaajan huoneessa, missä keskusteltiin siitä, kuinka monta kurssia tarvitsisin vielä, jotta voisin valmistua luokkatovereideni kanssa. Jos en saisi tarpeeksi kursseja kasaan tiettyyn aikaan mennessä, jäisin niitä tekemään seuraavalle vuodelle. Ehkä se oli se herätys huuto. En pystyisi enää jäämään samaan jamaan toiseksi vuodeksi. Keräsin rohkeuteni ja aloin kysellä tähän mennessä jo tutuiksi tulleilta opettajilta, josko voisin tehdä kursseja etätehtävillä kotoa käsin. Suurella vaivalla ja ripauksella onnea, sain kuin sainkin kaikki kurssit ajoissa kasaan. Olin löytänyt jotain, mikä antoi riittävästi motivaatiota puskea eteenpäin: lukion jälkeen muuttaisin Englantiin.

Parempaan päin tai ainakin niin mä luulin

Vihdoin pääsin näkemään työni tulokset ja valmistuin kavereiden kanssa. Samojen kavereiden, jotka olin aiemmin unohtanut takavasemmalle. Kesän lopulla muutin Lontooseen. Kävin monilla keikoilla ja erinäisissä tapahtumissa, Lontoo oli juuri sellainen kuin olin aina unelmoinut. Hyviä iltoja ulkona, hyvää musiikkia, loistavia ihmisiä ja ennen kaikkea olin vapaa. Kun rahat alkoivat huveta, eivätkä mitkään hakemani työpaikat vastanneet, aloin tuntea oloni epävarmaksi. Tarvitsin rahaa voidakseni jäädä. Lopulta löysin au pair paikan suomalaisesta perheestä. Katsoisin 8 vuotiaan pojan perään neljä päivää viikossa. Saattaisin pojan kouluun ja takaisin, auttaisin läksyissä, leikkisin, auttaisin lukemaan, veisin puistoon ja museoihin. Työ vaikutti lupaavalta.

Ei kestänyt kauaa, kun negatiiviset ajatukset alkoivat taas tehdä tilaa mielessäni. Vapaapäivinäni saattaisin makoilla sängyssä pitkälle päivään tai keksisin niin paljon tekemistä ja menemistä, ettei jäisi ollenkaan aikaa ajatuksille. Joka päivä oli vaikeampi ja vaikeampi pitää ajatukset loitolla. Olo oli kuin petetyllä. Miten oli mahdollista, ettei oloni ollut parempi? Olinhan muuttanut Lontooseen, tehnyt unelmistani totta. Mitä muuta minun pitäisi tehdä? Oliko mitään mitä olisin edes halunnut tehdä? Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun tunsin oloni jollain tasolla tarpeettomaksi, mutta tällä kertaa ajatukset menivät vieläkin vakavammiksi.

Teininä olin monesti kokenut, että en ollut tehty tähän maailmaan. Kaikki oli liian vaikeaa ja jotenkin en vaan osannut sopeutua. Silloin olin ylittänyt teitä huolimatta autoista, käyttäytynyt tyhmästi, enkä välittänyt mitä minulle tapahtuisi. Annoin elämäni onnen käsiin. Kaikkein vaikeimpina aikoina olin etsinyt käsiini jotain terävää, joka auttoi keskittymään johonkin mikä veisi kaiken huomioni. Jos tunsin pettymystä tai vihaa, käänsin kohteeksi itseni. En välittänyt itsestäni, mutta en halunnut satuttaa tai huolestuttaa muita. Pidin huolen, ettei kukaan muu saisi tietää.

Toinen vaikea talvi

Olin eksyksissä ja toivoton. Tunsin olevani jonkilainen suuri pettymys kaikille. En osannut olla oikeanlainen. En tiennyt mitä tehdä. Koko ajan tunsin jonkinlaista kipua sisälläni, enkä tiennyt miten saisin sen loppumaan. En ollut onnellinen Lontoossa ja kotiinpaluu tuntui, kuin olisin jollain tapaa epäonnistunut. Ajatukseni kävivät raskaammiksi päivä päivältä. En kuitenkaan antanut henkilökohtaisten ongelmieni vaikuttaa työhöni tai perheeseen, jonka kanssa elin. Heille näytin aina parhainta puoltani, ja olin kiitollinen työpaikastani.

En ole ikinä tykännyt joulun ajasta. Ihmisiä lähinnä kiinnostaa lahjat, eivätkä toiset ihmiset. Stressi on korkeimmillaan kaikilla. Joulu oli myös aikaa, johon yhdistin paljon ikäviä muistoja. Perhe jonka au pair olin, suunnittelivat viettävänsä joulunajan Suomessa. Itsekin olin pitkän mietinnän jälkeen päättänyt palata Suomeen. Perhe oli ymmärtäväinen vaikkakin olisivat toivoneet minun jäävän. Löysin lennon, mutta se oli vasta joulun jälkeen. Perhe oli lentämässä viikkoa aiemmin.

Tuntui kuin olisin luovuttanut, kuin olisin ollut jonkilainen ikuinen epäonnistuja. Olin viikon yksin ajatuksieni kanssa, jotka muuttuivat koko ajan raskaammiksi. Pian pääni pyöri hyvin itsetuhoisten ajatuksien ympärillä. Otin monta särkylääkettä päivässä toivoen, että kipu vähenisi pääni sisällä. Yhtenä iltana join yksin ja aloin nielemään särkylääkkeen toisensa perään, itseäni rauhoitellen sanomalla:"Pian se kipu häviää kokonaan." Heräsin seuraavana päivänä omasta oksennus lammikostani. Yllättynyt olotilani herätti minut täysin. Tajusin, että olin sopinut ystävieni kanssa, että he tulisivat kylään samana päivänä. Tämä herätti loputkin minusta ja aloin kiirehtien siivota ja järjestellä. Pidin itseni kiireisenä siihen asti kunnes lensin takaisin Suomeen.

Seuraavat 5 kuukautta vietin lähinnä sängyn pohjalla. Rakas äitini oli ottanut minut takaisin kotiin. Tunsin painostusta tehdä edes jotain, joten hain korkeakouluihin. Muuten aika kului elokuvia katsoen, lukien, musiikkia kuunnellen ja kirjoitellen. Muistan äidin kyselleen onko kaikki ok ja voisiko hän mitenkään auttaa. Tarjosi lääkärille menemistäkin. Vastaisin joka kerta kielteisesti. Halusin hoitaa kaiken itse. Olen aina ollut kiitollinen äidille avusta ja siitä, että olen aina ollut tervetullut kotiin.

Pikakelaus tulevaisuuteen

Suomeen muuton jälkeen tunsin, ettei tulevaisuuteni oikeastaan ollut siellä. Lopulta muutin takaisin Lontooseen, josta käsin matkustelin jonkun verran, muutin jopa takaisin Suomeenkin. Sittemin taas muutin takaisin Lontooseen, sieltä Brightoniin ja nyt asustelen Irlannissa. Vaikka maisema on vaihtunut moneenkin otteeseen, aina minulla on ollut saman verran alakuloa ja iloa. On ollut aikoja jolloin en ole huolehtinut itsestäni ja on ollut aikoja, kun olen hankkinut apua. Joskus sitä on saatu, joskus ei. Nykypäivänä olen oppinut elämään masennukseni kanssa. Ei se aina ole ollut helppoa, eikä vieläkään ole, mutta ihan hyvin mä elän. Osaan varautua alakuloisiin aikoihin, elää niiden kanssa ja nauttia hyvistä ajoista. Joskus asiat ei mene ihan niin kuin on suunnitellut, mutta silloin annan itselleni aikaa kuin myös annan itselleni anteeksi ne kerrat kun en ole jossain onnistunut. Elämä on oppimista, mutta ennen kaikkea... elämistä varten. Osaan antaa arvoa elämälleni ja huolehdin itsestäni paremmin.

Tietenkin on vieläkin aikoja, jolloin on vaikeaa ja tummat pilvet täyttävät pään. Mutta en anna periksi. Olen aina nähnyt itseni ihmisenä, joka teki unelmistaan totta, ja on vielä monta unelmaa, jotka minun täytyy nähdä. Yksi isoimmista opeista minkä opin oli pyrkiä kehittymään täydellisyyden sijaan. 

Et ole yksin

Arviolta 121 miljoonaa ihmistä koko maailmassa elää masennuksen kanssa. Jokainen ei hae apua ja jokainen ei välttämättä saa apua. Kaikkialla apua ei edes ole saatavissa. Alla on muutama linkki paikkoihin, joista saattaa olla apua sinulle, jos sitä tarvitset.

Psykoterapiakeskus Vastaamo

Tietoa masennuksesta, masennustesti, apua masennukseen ja jopa anonyymia keskusteluapua. 

Mieli

Mielenterveys seuran sivut, joista löytyy ihmisten henkilökohtaisia tarinoita, tietoa tapahtumista, erinäisiä materiaaleja sekä yleistä tukea ja apua.

Linkkejä, tuntemuksia ja tietoa aiheeseen liittyen voit myös löytää tämän blogin englanninkielisestä tumblr blogista. 

               

Bloglovin'

Follow my blog with Bloglovin

Helppo tapa seurata kaikkia eri blogeja, joita luet.

Itse seuraan lemppari blogeja bloglovin:in kautta!

GENDERQUEER

Hei!

Kiitos kun olet täällä taas ja toivottavasti sulla on ollut hyvä päivä!

Mun tavallinen päivä...

Aamulla herään, lärään läpi erinäiset sosiaaliset mediat kunnes nousen ja joko pesen hampaat, joogaan tai kirjoittelen päiväkirjaani. Joskus aamut alkaa suoraan aamiaisella. Vaihtelevasti valmistaudun ja pistän vaatteet päälle ennen aamiaista, joskus aamiaisen jälkeen. Yleensä seison hetken jos toisenkin vaatekaapin edessä miettien mitä sitä laittaisi päällensä. Joskus tämä päätyy turhautumiseen ja itkuun. Joskus saan mekon päälle ja itku alkaa meikkiä laittaessa. On päiviä jolloin en edes ajattele sen enempää mitä päälleni laitan ja valmistautuminen päivään tuntuu melkein helpolta. Tämä oli ennen... ja myös sen jälkeenkin, kun tajusin olevani genderqueer.

Aloitetaanpa alusta.

Genderqueer ihminen on sellainen, joka ei tunne olevansa mies eikä nainen tai tuntee olevansa näiden kahden sukupuolen yhdistelmä. En oikeastaan tuntenut tarvetta miettiä sukupuoleen littyviä asioita tällä tapaa ennekuin muutin pois Suomesta. Kasvoin olosuhteissa, joissa sain olla oma itseni. Sain pukeutua kuin halusin, leikkiä mitä halusin, ja sain remuta ja touhuta samanlailla kuin pojat. En ainakaan muista, että minua olisi koskaan painostettu olemaan jonkilainen. Tietenkin oli aina kasvukipuja siinä mielessä, että jos tahtoi sopia johonkin tiettyyn porukkaan, sitä koitti käyttäytyä tietyllä tavalla. Piti ottaa selvää meikeistä ja jutella pojista, mutta se nyt oli muutenkin mielenkiintoista siinä iässä. Enemmän minulla oli tuskaa sen kanssa, kun oli ihastuksia tyttöihinkin. En ollut varma miten sitä olisi pitänyt suuntautua, kun pojatkin kiinnosti. Silloin en vielä tiennyt että olisin voinut olla bi tai pan. Vei aikaa ennen kuin osasin ymmärtää mitä tunteeni ja ajatukseni merkitsivät. Vasta viime vuosina tulin sinuksi sen kanssa, että tykkäsin ihmisistä, eikä sukupuolilla ollut väliä. Suuntautumiseni olisi voinut olla bi tai pan, mutta päädyin sanaan queer. Se tuntui mukavimmalta, varsinkin kun tunnen myös olevani genderqueer.

Ja matka jatkuu...

Kuten sanoin aiemmin, en tuntenut tarvetta miettiä sukupuoltani ennenkuin muutin pois Suomesta. Kun muutin Englantiin, piti täyttää lomakkeita ja sopeutua uuteen kulttuuriin. Jostain syystä tunsin enemmän sosiaalista painetta toimia tietyllä tapaa. Olen miettinyt miksi näin oli. Ehkä se johtui siitä, että olin kasvanut maassa ja perheessä, jossa olin saanut vapaasti olla minä. Mitä tahansa tein, minulla oli tuki takana. Eikä Suomessa jaeta asioita sukupuolen mukaan. Jopa meidän kielessä ei sanoilla ole sukupuolia. Ei ole eri sanaa naisille ja miehille. On vain hän, eikä kukaan edes käytä sitä vaan useimmiten sitä sanotaan että "No se meni kauppaan ostamaan maitoa. Kyllä se kohta tulee takas." Muutenkin suomi on aika tasa-arvoinen maa. Tietty aina on jotain korjattavaa, mutta jotenkin Suomi tuntui vapaammalta asua,verrattuna Englantiin. Ainakin sosiaalisen painostuksen puolesta.

Olen aina ollut aika tarkka sen kanssa, mitä päälleni pistän ja miltä näytän. Mutta en ollut ikinä ajatellut, että sillä oli ollut jotain tekemistä sukupuolen kanssa. En muista tunteneeni painostusta ja tuskaa samalla lailla, kuin aloin tuntemaan Englannissa. Oli päiviä jolloin olin palasina siitä miltä näytin ja tunsin painostusta muuttaa itseäni, jotta näyttäisin näisellisemmalta. Joinain päivinä olo oli kuin miehenä naisten vaatteissa, tunsin olevani kuin pieleen mennyt drag show. Sisälläni heräsi monia kysymyksiä tälläisinä päivinä. Tiesin jotakin transsukupuolisuudesta, mutta yleensä näin vain kahta kategoriaa: trans miehet ja trans naiset. Yleensä vaan annoin ajan kulua ja koitin olla ajattelematta koko asiaa. En tuntenut olevani mies... mutta naisena oleminenkaan ei tuntunut oikealta. Joinain päivinä tunsin olevani kuin jonkilainen hirviö. Olin kuin koottu eri ihmisosista, jotka eivät sopineet yhteen.

Sanan genderqueer löytäminen.

Minulla oli päiviä, kun kamppailin dysforian kanssa ja oli päiviä jolloin ihmiset näkivät minut naisena ja olin ok sen kanssa. Muistan myös päiviä jolloin tunsin iloa, kun joku luuli minua mieheksi. Aamulla saattoi olla hyvä olo, mutta iltaan mennessä en enää tunnistanut itseäni. Olo oli epämääräinen ja hämmentynyt. Saattoi mennä päiviä, viikkoja tai jopa kuukausia, kun en ajatellut koko asiaa ja olin onnellinen omana itsenäni. Sitten oli myös niitä päiviä ja viikkoja jolloin tuntui kuin olisin ollut sodassa itseni kanssa.

Sitten löysin sanan genderqueer ja opin mitä se tarkoitti. Samantien olo tuntui kevyemmältä, mutta otin aikani ennenkuin uskalsin käyttää kyseistä sanaa kuvaamaan itseäni. Jotenkin jännitti, että mitäs jos olinkin ollut väärässä tai entäs jos en täytä kaikkia kriteerejä. Kun olihan minulla päiviä, jolloin olin ok sen kanssa, että ihmiset näkivät minut naisena. Mitä enemmän opin itse termistä ja muista genderqueer ihmisistä, sitä enemmän olin varma, että olin genderqueer.

Tänä päivänä...

Nyt vuosia myöhemmin olen vihdoin antanut itselleni aikaa kasata ajatukseni tästä kaikesta. Haluan määritellä miltä minusta tuntuu ja miettiä missä olisi parannettavaa.

Edelleen on päiviä jolloin mietin miten ihmiset minut näkevät ja tunnen oloni epämukavaksi. Varsinkin, kun monet tekevät päätöksensä sen perusteella mitä pistän päälle. Jos pistän mekon päälle, monet automaattisesti olettavat naiseksi.

Kaapista ulostulo 

En oikeastaan ole koskaan tuntenut tarvetta tulla "Ulos kaapista". Tai ainakaan ei ole ollut tarve toitottaa sitä toisille. Tietty jos se tulee esille luonnollisesti keskustelussa, samanlailla kuin muutkin asiat elämässä, niin se on ok. Lähinnä minulle on ollut helpotus löytää sana kuvaamaan omaa olotilaa ja tiedän, etten ole joku hirviö, vaan voin olla oma itseni ja se on okei. Termin kautta on myös helpompi löytää muita, joilla on samoja fiiliksiä ja on helpompi jakaa kokemuksia. Se että olen genderqueer ei ole muuttanut minua miksikään, siksi sen ei myöskään pitäisi muuttaa minun suhdetta muihin, joten en tunne tarvetta lähteä kertomaan jokaiselle erikseen asiasta. 

Nimi 

En oikein tiedä mitä tästä sanoisin. Useimmiten koitan olla ajattelematta koko asiaa... koska nimeni on naisellinen. Minulla on tunnesiteitä nimeeni, ja voisin kuvitella, että sen kokonaan vaihtaminen olisi vaikeaa. Jollakin tapaa on kuitenkin aina ollut outo olo nimestäni. Välillä mietin mitä sukupuolineutraaleja nimiä sitä on ja sopisiko niistä mikään minulle. Haluaisin nimen myös olevan suomenkieleen sopiva; joko suomalainen tai suomalaiselta kuullostava. Enkä haluaisi yksin nimestä päättää. Olisi mukava yhdessä äitin kanssa siitä sopia. Olen aiemmin siltä kysynytkin, että mikä minun nimi olisi ollut jos minut olisi syntyessä kutsuttu pojaksi. Se sanoi että ehkä Eemeli. Joka on tietty aika selkeästi miehen nimi. Ei sekään oikeen minun persoonaan istuisi. Miksi nimilläkin pitää olla sukupuolet? 

Mikä tekisi genderqueerin elämästä helpompaa?

• Jos kielessä ei olisi sukupuolitettuja sanoja
• Jos vaatteeilla ja tuotteilla ei olisi sukupuoli jakoja
• Unisex vessat julkisissa paikoissa
• Genderqueer tai ei-binäärinen tai jokin muu vaihtoehto jos tarvitsee johonkin listata sukupuoli (ettei tarvitse valita kahdesta vaihtoehdosta)
• Enemmän genderqueer, ei-binäärisiä tai muunsukupuolisia hahmoja tv-ohjelmissa, elokuvissa, lehdissä ja sosiaalisissa medioissa ym.
• Tiloja joissa voi tuntea olonsa turvalliseksi ja hyväksytyksi, varsinkin paikoissa, joissa muunsukupuoliset kokevat syrjintää ja vihaa
• Enemmän opetusta ja opetusmateriaalia, kuin myös kamppanjoita, jotta muunsukupuoliset olisivat normaali osa yhteisöjä.

On varmasti vielä paljon muitakin asioita, mitkä tekisivät elämästä helpompaa ja parempaa meille genderqueer ja ei-binäärisille ja muunsukupuolisille. Jos sinulla on ajatuksia, jotka haluaisit jakaa, kommentoi täällä tai muissa sosiaalisissa medioissani! Linkit löytyy alta!

Olisin myös kiinnostunut kuulemaan muiden kokemuksia ja kuinka pärjäilette jokapäiväisessä elämässä. On aina hyvä oppia lisää ja toivottavasti joku päivä ei tarvitsisi tuntea oudolta omasta olotilastaan!

Tässä hyödyllisiä ja ehkä vähän hauskojakin linkkejä:

Sulla on oikeus olla sitä mitä oot 

Zen Cafe'n biisi, jota voi kuunnella niinä päivinä, kun turhauttaa ja asiat käy hermoon.

Muunsukupuolisuus

Enemmän tietoa muunsukupuolisuudesta plus lopussa linkkejä aiheeseen liittyen.

Näkymätön sukupuoli

Pitkä matka omaksi itseksi

Maailman paras paikka tulla kaapista

Hyviä Voiman artikkeleja muunsukupuolisuudesta!

               

Perjantain Parhaat: OUR Restroom

Hei!

Tästä alkaa uusi osio blogissa ja vlogissa, nimeltään Perjantain Parhaat! Tässä osiossa jaan ajatukseni mielestäni parhaimmista asioista, kuten uusista lemppari musiikkiartisteista kuin myös lemppari keinoista pärjätä läpi sateisten ja mälsien päivien.

Tämän viikon paras juttu on:

OUR RESTROOM

Our Restroom on projetki, jossa tarkoituksena on jakaa tietoa yrityksille siitä kuinka tärkeitä unisex vessat voivat olla trans ja muun sukupuolisille ihmisille!

Projekti toimii tällä hetkellä vain USA:ssa, mutta ehdottomasti genderqueerina tälläistä ideaa kannatan! Toivottavasti saataisiin myös tänne Eurooppaan samanlaista kamppanjaa!

Voit löytää lisätietoja sekä lahjoittaa avustusta 

KLIKKAAMALLA TÄSTÄ

Jos aiot lahjoitta, jaossa on myös palkintoja näin tekeville! 

Näihin kuuluvat muun muassa t-paitoja, musiikkia niin livenä kuin taltioituna ja jopa päivällinen Kristin Russon ja Allison Weissin kanssa!

Ps. Ensi viikon aihe on genderqueer ja ajatukseni siitä!