Hei!
Kiitos kun olet täällä taas ja toivottavasti sulla on ollut hyvä päivä!
Mun tavallinen päivä...
Aamulla herään, lärään läpi erinäiset sosiaaliset mediat kunnes nousen ja joko pesen hampaat, joogaan tai kirjoittelen päiväkirjaani. Joskus aamut alkaa suoraan aamiaisella. Vaihtelevasti valmistaudun ja pistän vaatteet päälle ennen aamiaista, joskus aamiaisen jälkeen. Yleensä seison hetken jos toisenkin vaatekaapin edessä miettien mitä sitä laittaisi päällensä. Joskus tämä päätyy turhautumiseen ja itkuun. Joskus saan mekon päälle ja itku alkaa meikkiä laittaessa. On päiviä jolloin en edes ajattele sen enempää mitä päälleni laitan ja valmistautuminen päivään tuntuu melkein helpolta. Tämä oli ennen... ja myös sen jälkeenkin, kun tajusin olevani genderqueer.
Aloitetaanpa alusta.
Genderqueer ihminen on sellainen, joka ei tunne olevansa mies eikä nainen tai tuntee olevansa näiden kahden sukupuolen yhdistelmä. En oikeastaan tuntenut tarvetta miettiä sukupuoleen littyviä asioita tällä tapaa ennekuin muutin pois Suomesta. Kasvoin olosuhteissa, joissa sain olla oma itseni. Sain pukeutua kuin halusin, leikkiä mitä halusin, ja sain remuta ja touhuta samanlailla kuin pojat. En ainakaan muista, että minua olisi koskaan painostettu olemaan jonkilainen. Tietenkin oli aina kasvukipuja siinä mielessä, että jos tahtoi sopia johonkin tiettyyn porukkaan, sitä koitti käyttäytyä tietyllä tavalla. Piti ottaa selvää meikeistä ja jutella pojista, mutta se nyt oli muutenkin mielenkiintoista siinä iässä. Enemmän minulla oli tuskaa sen kanssa, kun oli ihastuksia tyttöihinkin. En ollut varma miten sitä olisi pitänyt suuntautua, kun pojatkin kiinnosti. Silloin en vielä tiennyt että olisin voinut olla bi tai pan. Vei aikaa ennen kuin osasin ymmärtää mitä tunteeni ja ajatukseni merkitsivät. Vasta viime vuosina tulin sinuksi sen kanssa, että tykkäsin ihmisistä, eikä sukupuolilla ollut väliä. Suuntautumiseni olisi voinut olla bi tai pan, mutta päädyin sanaan queer. Se tuntui mukavimmalta, varsinkin kun tunnen myös olevani genderqueer.
Ja matka jatkuu...
Kuten sanoin aiemmin, en tuntenut tarvetta miettiä sukupuoltani ennenkuin muutin pois Suomesta. Kun muutin Englantiin, piti täyttää lomakkeita ja sopeutua uuteen kulttuuriin. Jostain syystä tunsin enemmän sosiaalista painetta toimia tietyllä tapaa. Olen miettinyt miksi näin oli. Ehkä se johtui siitä, että olin kasvanut maassa ja perheessä, jossa olin saanut vapaasti olla minä. Mitä tahansa tein, minulla oli tuki takana. Eikä Suomessa jaeta asioita sukupuolen mukaan. Jopa meidän kielessä ei sanoilla ole sukupuolia. Ei ole eri sanaa naisille ja miehille. On vain hän, eikä kukaan edes käytä sitä vaan useimmiten sitä sanotaan että "No se meni kauppaan ostamaan maitoa. Kyllä se kohta tulee takas." Muutenkin suomi on aika tasa-arvoinen maa. Tietty aina on jotain korjattavaa, mutta jotenkin Suomi tuntui vapaammalta asua,verrattuna Englantiin. Ainakin sosiaalisen painostuksen puolesta.
Olen aina ollut aika tarkka sen kanssa, mitä päälleni pistän ja miltä näytän. Mutta en ollut ikinä ajatellut, että sillä oli ollut jotain tekemistä sukupuolen kanssa. En muista tunteneeni painostusta ja tuskaa samalla lailla, kuin aloin tuntemaan Englannissa. Oli päiviä jolloin olin palasina siitä miltä näytin ja tunsin painostusta muuttaa itseäni, jotta näyttäisin näisellisemmalta. Joinain päivinä olo oli kuin miehenä naisten vaatteissa, tunsin olevani kuin pieleen mennyt drag show. Sisälläni heräsi monia kysymyksiä tälläisinä päivinä. Tiesin jotakin transsukupuolisuudesta, mutta yleensä näin vain kahta kategoriaa: trans miehet ja trans naiset. Yleensä vaan annoin ajan kulua ja koitin olla ajattelematta koko asiaa. En tuntenut olevani mies... mutta naisena oleminenkaan ei tuntunut oikealta. Joinain päivinä tunsin olevani kuin jonkilainen hirviö. Olin kuin koottu eri ihmisosista, jotka eivät sopineet yhteen.
Sanan genderqueer löytäminen.
Minulla oli päiviä, kun kamppailin dysforian kanssa ja oli päiviä jolloin ihmiset näkivät minut naisena ja olin ok sen kanssa. Muistan myös päiviä jolloin tunsin iloa, kun joku luuli minua mieheksi. Aamulla saattoi olla hyvä olo, mutta iltaan mennessä en enää tunnistanut itseäni. Olo oli epämääräinen ja hämmentynyt. Saattoi mennä päiviä, viikkoja tai jopa kuukausia, kun en ajatellut koko asiaa ja olin onnellinen omana itsenäni. Sitten oli myös niitä päiviä ja viikkoja jolloin tuntui kuin olisin ollut sodassa itseni kanssa.
Sitten löysin sanan genderqueer ja opin mitä se tarkoitti. Samantien olo tuntui kevyemmältä, mutta otin aikani ennenkuin uskalsin käyttää kyseistä sanaa kuvaamaan itseäni. Jotenkin jännitti, että mitäs jos olinkin ollut väärässä tai entäs jos en täytä kaikkia kriteerejä. Kun olihan minulla päiviä, jolloin olin ok sen kanssa, että ihmiset näkivät minut naisena. Mitä enemmän opin itse termistä ja muista genderqueer ihmisistä, sitä enemmän olin varma, että olin genderqueer.
Sitten löysin sanan genderqueer ja opin mitä se tarkoitti. Samantien olo tuntui kevyemmältä, mutta otin aikani ennenkuin uskalsin käyttää kyseistä sanaa kuvaamaan itseäni. Jotenkin jännitti, että mitäs jos olinkin ollut väärässä tai entäs jos en täytä kaikkia kriteerejä. Kun olihan minulla päiviä, jolloin olin ok sen kanssa, että ihmiset näkivät minut naisena. Mitä enemmän opin itse termistä ja muista genderqueer ihmisistä, sitä enemmän olin varma, että olin genderqueer.
Tänä päivänä...
Nyt vuosia myöhemmin olen vihdoin antanut itselleni aikaa kasata ajatukseni tästä kaikesta. Haluan määritellä miltä minusta tuntuu ja miettiä missä olisi parannettavaa.
Edelleen on päiviä jolloin mietin miten ihmiset minut näkevät ja tunnen oloni epämukavaksi. Varsinkin, kun monet tekevät päätöksensä sen perusteella mitä pistän päälle. Jos pistän mekon päälle, monet automaattisesti olettavat naiseksi.
Kaapista ulostulo
En oikeastaan ole koskaan tuntenut tarvetta tulla "Ulos kaapista". Tai ainakaan ei ole ollut tarve toitottaa sitä toisille. Tietty jos se tulee esille luonnollisesti keskustelussa, samanlailla kuin muutkin asiat elämässä, niin se on ok. Lähinnä minulle on ollut helpotus löytää sana kuvaamaan omaa olotilaa ja tiedän, etten ole joku hirviö, vaan voin olla oma itseni ja se on okei. Termin kautta on myös helpompi löytää muita, joilla on samoja fiiliksiä ja on helpompi jakaa kokemuksia. Se että olen genderqueer ei ole muuttanut minua miksikään, siksi sen ei myöskään pitäisi muuttaa minun suhdetta muihin, joten en tunne tarvetta lähteä kertomaan jokaiselle erikseen asiasta.
Nimi
En oikein tiedä mitä tästä sanoisin. Useimmiten koitan olla ajattelematta koko asiaa... koska nimeni on naisellinen. Minulla on tunnesiteitä nimeeni, ja voisin kuvitella, että sen kokonaan vaihtaminen olisi vaikeaa. Jollakin tapaa on kuitenkin aina ollut outo olo nimestäni. Välillä mietin mitä sukupuolineutraaleja nimiä sitä on ja sopisiko niistä mikään minulle. Haluaisin nimen myös olevan suomenkieleen sopiva; joko suomalainen tai suomalaiselta kuullostava. Enkä haluaisi yksin nimestä päättää. Olisi mukava yhdessä äitin kanssa siitä sopia. Olen aiemmin siltä kysynytkin, että mikä minun nimi olisi ollut jos minut olisi syntyessä kutsuttu pojaksi. Se sanoi että ehkä Eemeli. Joka on tietty aika selkeästi miehen nimi. Ei sekään oikeen minun persoonaan istuisi. Miksi nimilläkin pitää olla sukupuolet?
Mikä tekisi genderqueerin elämästä helpompaa?
- Jos kielessä ei olisi sukupuolitettuja sanoja
- Jos vaatteeilla ja tuotteilla ei olisi sukupuoli jakoja
- Unisex vessat julkisissa paikoissa
- Genderqueer tai ei-binäärinen tai jokin muu vaihtoehto jos tarvitsee johonkin listata sukupuoli (ettei tarvitse valita kahdesta vaihtoehdosta)
- Enemmän genderqueer, ei-binäärisiä tai muunsukupuolisia hahmoja tv-ohjelmissa, elokuvissa, lehdissä ja sosiaalisissa medioissa ym.
- Tiloja joissa voi tuntea olonsa turvalliseksi ja hyväksytyksi, varsinkin paikoissa, joissa muunsukupuoliset kokevat syrjintää ja vihaa
- Enemmän opetusta ja opetusmateriaalia, kuin myös kamppanjoita, jotta muunsukupuoliset olisivat normaali osa yhteisöjä.
On varmasti vielä paljon muitakin asioita, mitkä tekisivät elämästä helpompaa ja parempaa meille genderqueer ja ei-binäärisille ja muunsukupuolisille. Jos sinulla on ajatuksia, jotka haluaisit jakaa, kommentoi täällä tai muissa sosiaalisissa medioissani! Linkit löytyy alta!
Olisin myös kiinnostunut kuulemaan muiden kokemuksia ja kuinka pärjäilette jokapäiväisessä elämässä. On aina hyvä oppia lisää ja toivottavasti joku päivä ei tarvitsisi tuntea oudolta omasta olotilastaan!
Tässä hyödyllisiä ja ehkä vähän hauskojakin linkkejä:
Zen Cafe'n biisi, jota voi kuunnella niinä päivinä, kun turhauttaa ja asiat käy hermoon.
Enemmän tietoa muunsukupuolisuudesta plus lopussa linkkejä aiheeseen liittyen.
Hyviä Voiman artikkeleja muunsukupuolisuudesta!
No comments:
Post a Comment