HUOLEHDI ITSESTÄSI

Hei!

Viimeisimmästä blogi postauksesta onkin vierähtänyt jo pitempikin aika. Aika on kulunut nopeasti muuttaessa ja uuteen kotiin asettuessa, kuin myös omasta olotilastani huolehtien. Näin masennuksen ja ahdituksen kanssa elävänä, on erittäin tärkeää huolehtia omasta hyvinvoinnista stressaavina aikoina. 

Olet elämäsi tärkein ihminen

Itsestä huolehtiminen on tärkeä taito, etenkin kun kyseessä on henkinen hyvinvointi. Omasta mielestäni niinkin tärkeä, että sen pitäisi olla luonnollinen osa oppimista kouluissa. Nykyinen elämäntyyli voi olla hyvinkin hektistä varsinkin näin läntisissä maissa. On helppoa unohtaa itsensä kaikkien kiireiden keskelle maailmassa, jossa koko ajan on joku joka haluaa sinun tekevän enemmän. Olkoon se joku joko pomo, perhe tai oma itse. Mutta jos emme huolehdi itsestämme oikein, emme voi koskaan päästä täyteen potentiaaliimme. On myös päiviä jolloin tuntuu, ettei meillä ole voimia mihinkään. Tämä voi olla koska olemme uupuneita, stressaantuneita tai elämme jonkin mielen tai kehon sairauden kanssa. Uskon, että jos meillä on oikeat työkalut huolehtia itsestämme, nämäkin päivät tuntuisivat hieman helpommilta. Haluan jakaa omia ajatuksiani ja apujani sen varalta, että ne auttaisivat ehkä muitakin.

7 TYÖKALUA ITSESTÄ HUOLEHTIMISEEN

1. VIETÄ PÄIVÄ MAKOILLEN. Hyvinvoinnin kannalta on tärkeää saada tarpeeksi lepoa. Keho kuin mielikin uupuu, jos unet jäävät vähille. Joskus mieli ravaa tuhatta ja sataa ja on mahdotonta saada unta. On helppo laittaa joku tv-sarja tai elokuva pyörimään ja pian sitä löytää olevansa hereillä vielä aamu kolmelta. Aikaisin aamulla pitäisi taas lähteä töihin, ja tuntuu kuin ikinä ei saisi sitä lepoa mitä tarvitsisi. Silloin on hyvä antaa itselleen lepopäivä, jolloin ei tarvitse tehdä mitään. Vaikka nukahtaminen venyisi, aamulla saa nukkua pitkään. Jokainen ihminen on erilainen, mutta jokainen varmasti tykkää hemmottelusta. Kunnon pitkien unien jälkeen voi ottaa oman aikansa ja syödä herkullisen aamupalan. Jos asiat vaivaavat mieltä kirjoita lista kaikesta mitä pitäisi tehdä, ja aloita seuraavana päivänä alusta. On hyvä nauttia vapaapäivästä jolloin nollaat kaiken ja karistat stressin harteilta. Vaihda lakanat, ota kylpy ja nauti olotilastasi.

2. RAJAA STRESSAAVIA ASIOITA, VÄHENNÄ TYÖMÄÄRÄÄ. Kaikki eivät voi ottaa vapaapäivää itselleen tai kaikki eivät tunne sitä tarvitsevansa. On kuitenkin tärkeää saada tarpeeksi lepoa, joten jokaisen täytyy löytää omat keinonsa. Tämä voi tarkoittaa sitä, että jaat tehtäviä muille töissä kuin myös kotona. Aluksi voi tuntua oudolta pyytää apua, mutta on tärkeää tehdä se ennenkuin itse palat loppuun. Kysy työkavereilta josko he voisivat auttaa tehtävissäsi, ja vältä ottamasta uusia projekteja ennenkuin aikaisemmat ovat tehty pois alta. Pyydä apua myös ystäviltä ja perheenjäseniltä, pieninkin apu voi tehdä suuren vaikutuksen. Jos tekemistä ja tehtävää tuntuu olevan liian kanssa, tee niistä lista ja merkkaa kolme tärkeintä tai kiireellisintä. On helpompi keskittyä ja saada tehtävät tehtyä, kun tekee sen osissa. Muista, että kaiken ei tarvitse olla täydellistä ja oma hyvinvointi tulee ensin.

3. VIETÄ AIKAA TEHDEN ASIOITA JOISTA NAUTIT. Vietä päivä tai ilta sellaisten asioiden parissa, joita tehdessä sinulla on hyvä olo. Mene kävelylle, lemppari kahvilaan, osta uusi kirja tai nappaa yksi omasta kirjahyllystäsi ja asetu mukavalle paikalle viltin alle. Ajatuksena on tehdä mitä ikinä haluatkaan tehdä mikä tekee sinut onnelliseksi. Tee vapaaehtoistyötä, mene samba tunnille tai tee jollekin lahja (se joku voi olla myös sinä itse). Itse saatan vapaapäivinäni mennä lempikahvilaani, kurkkaan sarjakuvakauppaan (vaikken ostaisikaan mitään, on kiva vaan katsella), teen lempiruokaani ja illalla askartelen samalla kun katselen jotain hyvää elokuvaa. 

4. SYÖ HYVIN. Eri ihmisille tämä voi tarkoittaa eri asioita, mutta tärkeintä on syödä niin, että energiaa riittää koko päivälle. Tämän kanssa minulla henkilökohtaisesti on ollut joskus vaikeuksia. Varsinkin aamupalan kanssa, koska herätessäni ajatus ruoasta tekee minut vain huonovointiseksi. Tämä on muuttunut uuden aamurutiinini mukana. Nykyään syön yleensä ison aamupalan ja päivällisen ja jos herään tarpeeksi aikaisin syön myös lounaan. Masennukseni kanssa on myös aikoja jolloin ruokahaluni on hukassa ja näinä päivinä tavoitteeni on syödä edes jotain. Yleensä olen varautunut tälläisiin päiviin helppojen välipalojen kera. Jääkaapista löytyy rasioita joissa on pilkottuja omenia tai porkkanoita ja jos tuntuu vaikealta nousta sängystä, yöpöydän laatikossa on pussillinen erilaisia pähkinöitä. Joinain päivinä kun ruoanlaitto on erityisen vaikeaa, ja jos varat sallii, olen myös tilannut pikaruokaa. Monet eivät sanoisi pikaruoan olevan terveellistä, mutta on parempi syödä kuin olla syömättä! 

5. OLE LUOVA. Tämä ei tarkoita, että sinun täytyisi olla tosi taiteellinen ja kekseliäs. Ollaksesi luova voit esimerkiksi kirjoittaa päiväkirjaa, värittää värityskirjaa, hoitaa puutarhaa tai vaikka leikellä kuvia lehdistä ja liimailla niistä kuvakollaaseja. Lopputuloksella ei välttämättä ole niin väliä, itse tekeminen on näiden projektien pointti. Eikä sinun tarvitse huolehtia miltä jokin näyttää, kun ei sitä tarvitse ikinä kellekkään näyttää. Itse olen aina nauttinen päiväkirjojen pitämisestä. Se on antanut minulle kanavan jolla olen voinut toteuttaa itseäni, huolehtimatta muiden mielipiteistä. Päiväkirjat voivat sisältää kirjoituksia, kuvituksia, muistoja tai ruudukkoja joihin merkkaat mielialasi tai listoja tekemisistäsi. Itse teen kaikkia edellä mainittuja ja uusin lisäys on ollut Bullet journaling. Tämä uusi lisäys on nimenomaan tuonut päiväkirjoihini ruudukot joihin merkkaan uudet rutiinit ja tavat joita toivoisin lisääväni arkeeni. Olen myös lisännyt positiiviset tunnustukset, joita toistan etenkin niinä päivinä kun negatiivisen ajatukset vievät vallan.

6. RUTIINIT. Minulle ei aina ole ollut luontaista herätä aikaisin ja toimia tietyn aikataulun tai rutiinin mukaan. Mitä enemmän olen kerännyt tietoa masennuksen kanssa elämisestä, sitä enemmän minua on vakuuteltu rutiinien tärkeydestä. Olen maininnut rutiinit syönnin yhteydessä kuin myös päiväkirjaani pitäessä. Kun arjessa on jonkilainen kehikko, on paljon helpompi muistaa ottaa vitamiinit ja lääkkeetkin, tulee syötyä, kun on ruoka-ajat, muistaa liikkua, kun on tottunut niin tekemään ja unikin tulee paremmin kun keho on tottunut menemään petiin ja heräämään tiettyinä aikoina. Joskus on vaikea aloittaa uusia tapoja, itse aloitin puhelin sovellus Fabulous:in avulla. Tapa kerrallaan sovellus auttaa sinua kehittämään rutiinin ja muistutukset auttavat sinua aloittamaan. Oman rutiinini kehittäminen vei aikaa, mutta olen onnellinen, että aloitin sen kehittämisen! Nyt herään aikaisin ja aamurutiinini auttaa minua aloittamaan päiväni jopa niinä päivinä, kun sängystä nouseminen on vaikeaa.

7. ANNA ANTEEKSI ITSELLESI. Säästin tärkeimmän viimeiseksi. Oman hyvinvoinnin ylläpidossa tärkeintä on kyky voida antaa anteeksi itselleen. Aina ei jaksa ja jokaiseen asiaan ei voi antaa parastaan. Aina ei yllä niihin tavoitteisiin, joita itselleen asettaa tai joita muut asettavat sinulle. Ja se on ihan ok. Anna itsellesi aikaa, voit koittaa taas huomenna.

Kuuntele itseäsi ja luota itseesi

Kaikki keinot eivät aina toimi kaikille, ja voi viedä aikaa ennenkuin löydät oman tiesi. Vain yrityksen ja erehdyksen kautta voit löytää mikä auttaa sinua. Kehosi ja mielesi tottuu rutiineihin 30 päivässä, joten muista olla kärsivällinen kokeillessasi jotain uutta. Ja kuten sanottu, muista myös antaa anteeksi itsellesi, jos et heti jossain onnistu.

On tärkeää olla tietoinen ja kuunnella mitä sisäinen äänemme meille kertoo. Jos et muista kuunnella kehosi ja mielesi pyyntöjä levätä, voit helposti uupua ja palaa loppuun. On parempi toimia ajoissa ennenkuin olotilasi pahenee. Joillekin on vaikeampaa löytää oma sisäinen äänensä. Meditaation tai päiväkirjan pitämisen avulla sen löytäminen voi olla helpompaa. Tärkeintä on löytää tapa jolla voit hiljentää ympäristön ja oman mielesi, jotta voit olla sinut tuntemuksiesi kanssa. Joskus terapeutit voivat auttaa sinua löytämään omat tuntemuksesi paremmin, jos et tunne yksin siihen kykeneväsi. Tässäkin tapauksessa voi olla hyvä pitää päiväkirjaa viikon mittaan ajatuksistasi tai tuntemuksistasi, joko kirjoittaen tai ruudukkojen avulla. Näin terapiaan mennessä sinulla on jotain josta aloittaa keskustelut ja terapeutti voi auttaa sinua tutkimaan tuntemuksiasi laajemmin. 

Toivottavasti vinkkini ovat herättäneet jonkinlaisia ajatuksia tai auttaneet sinua pitämään parempaa huolta itsestäsi! Voisin puhua jokaisesta kohdasta paljon enemmänkin, joten jos jokin kohta erityisesti kiinnosti ja haluaisit kuulla lisää, jätä kommentti tai laita viestiä!

Tässä muutamat hyödylliset linkit:

FABULOUS APP

Puhelin sovellus, joka on auttanut minua kehittämään aamurutiinini.

BULLET JOURNAL

Alkuperäinen Bullet journal päiväkirja muoto.

BOHO BERRY

Bloggaaja, joka on inspiroinut minut käyttämään Bullet journalingia ja jolla on hienoja vinkkejä hyvinvointiin ja bloggaamiseen liittyen! 

               

PERJANTAIN PARHAAT: ERROR, MIELEN HÄIRIÖITÄ

Hei!

Tämän viikon paras juttu on:

ERROR, MIELEN HÄIRIÖITÄ

Elina Järvi, Tiina Hotti ja Olga Poppius

(LIKE, 2016)

Masennuksen kanssa eläminen ei ole aina helppoa. Varsinkin jos on tilanteita, joissa olisi tarvinnut jakaa muille tietoa siitä mitä on henkilökohtaisessa elämässä meneillään. Itse toivoisin, että mielenterveys asiat olisivat niin sanotusti "normaali" juttu. Normaalilla tarkoitan sitä kuinka toivon, että mielenterveys asioista voisi jutella avoimessa ilmapiirissä, ilman että tuntuisi, että jollain on hulluus kammoa. Ehkä joku on "hullu" ehkä ei, mutta olisihan se kiva jos ihmisillä olisi jonkilaista käsitystä siitä mitä ihmiset käy läpi arkipäivinään ja että näitä juttuja käy läpi enemmänkin ihmisiä. Näistä jutuista ei vaan puhuta tarpeeksi.

"Alkujaan Liisa ajatteli, että hän olisi viimeinen ihminen, joka sairastuisi masennukseen. Hän oli aina ollut realisti, ei tunteella eläjä. Hänen mielestään henkisesti sairastuneet olivat tavallaan hupsuja - hän itse osaisi ottaa asiat vastaan sellaisena kuin ne tulevat. Hän ei kehittäisi mistään kriisiä. "Minulla ei ollut entuudestaan masennuksesta mitään käsitystä. Kenelläkään lähipiirissäni ei ollut ollut sitä." Kun Liisa tajusi, ettei kyse olekaan nopeasti ohimenevästä tunteiden heilahtelusta, hän tunsi olevansa huono äiti." 

Liisa, 31, Synnytyksen jälkeinen masennus, keskivaikea masennus

Error: Mielen Häiriöitä kirjassa 15 ihmistä kertoo tarinansa, kuinka he oavt eläneet mielenterveytensä kanssa. Itselle kirja toi lohtua, että ei sitä aina ole niin yksin ajatuksiensa kanssa, vaan muutkin näitä juttuja miettivät. On myös toivoa antavaa nähdä kirja, jota myydään kirjakaupoissa ja josta puhutaan sosiaalisissa medioissa, koska ehkä näin  ihmiset puhuisivat näistä aheista enemmän.

Ihmisille, joiden ei tarvitse viettää aikaa miettien kuinka pärjätä mielenterveytensä kanssa, kirja avaa kurkistus ikkunoita erilaisten ihmisten elämiin. Lukemalla ihmisten kokemuksia voi ehkä myös ymmärtää, kuinka voisi auttaa läheisiään tai ylipäätään ihmisiä jotka kamppailevat erinäisten mielenterveysongelmien kanssa.

"Minulle ei voi ostaa hyvää oloa, mutta oloani voi parantaa välittämällä minusta." 

Anni, 30, Vaikea masennus, ahdistuneisuushäiriö

Suurin tunne mikä estää avun saannin on, kun tuntee olevansa olotilansa kanssa yksin. Tuntuu ettei osaa puhua muille eikä tunnu että kukaan edes ymmärtäisi. Tietenkään tämä ei ole totta, mutta se ei tee tunteesta epätodellista. Mitä enemmän mielenterveys asioista puhutaan, sitä enemmän niistä tulee normaalimpi juttu. Sitä enemmän voidaan osata auttaa toisia ja kynnys puhua ja hakea apua laskee.

Kirjan voit löytää kirjakaupoista, linkki LIKEN sivuille ja kirjan Facebook sivuille löytyy alta:

LIKE

FACEBOOK

               

ELÄMÄ MASENNUKSEN KANSSA: HENKILÖKOHTAINEN TARINANI

Hei!

Toivottavasti istut mukavalla paikalla, ison tee tai kahvi kupin kanssa. 

Unen ja todellisuuden välitilassa

Heräät aamulla etkä halua mitään muuta enemmän, kuin kadota peittojen alle. Ulkona on liian valoisaa vaikkakin sataa. On ihan liian monta asiaa, mitä tänään pitäisi hoitaa ja kaikki vaan stressaa. Päädyt pelaamaan pelejä puhelimellasi. Ennen kuin huomaatkaan, kello on jo kaksi päivällä ja sinulla on hirveä pissahätä. Pitäisi kai nousta ylös. Sen sijaan koitat vaan unohtaa kaiken ja katsot loppupäivän tv-ohjelmia.

Minulla on aina ollut alakuloisia aikoja, ainakin niin pitkälle, kuin muisti antaa mennä. Alakuloisilla ajoilla tarkoitan aikoja jolloin:

• Mikään ei kiinnosta tai asiat tuntuvat liian vaikeilta tehdä
• Nukun paljon tai joskus on vaikea nukahtaa ja herään vasta iltapäivällä
• Itken turhautumisen tunteesta ja väsymyksestä
• Päiviä varjostaa yleinen väsymys
• Tunnen oloni huonoksi ja arvottomaksi
• Päässä pyörii vain negatiivisia ajatuksia, joista on vaikea päästä eroon

Oikeastaan päivät siis tuntuvat kuin rämpisi suossa, joka askel raskaampi toistaan.

Masennus voi olla hyvinkin erilainen eri ihmisille. Tämmöistä se on ollut minun kohdallani. Joskus on ollut huonompia aikoja ja negatiiviset ajatukset ovat kääntyneet teoiksi. On ollut myös parempia aikoja, jolloin olen osannut varautua alakuloiseen olooni ja pärjännyt hyvin.

Alakuloiset ajat

Muistan, kun pienenä kaverit soittivat ovikelloa ja kysyivät josko voisin tulla ulos leikkimään. Valehtilisin, että äiti sanoi etten pääsisi, vaikka totuus oli, että ei vaan tehnyt mieli. Halusin vain olla yksin, enkä halunnut tehdä mitään. Joskus luin kirjoja tai menin metsään yksin kävelylle. Joskus pyöräilin pihaa ympäri niin kauan, että päässä pyöri. Myöhemmin opin, että nämä oli niitä alakuloisia aikoja, joita tulisin kokemaan vielä monen monta kertaa elämässäni.

Teininä nämä ajat tuntuivat vaikeammilta. Kuten muutkin teinit, kamppailin eri ajatusten ja kysymyksien kanssa. En tiennyt kuka olin ja kuinka minut hyväksyttäisiin. Mietin mihin uskoin, kenestä oli lupa tykätä ja miksi oli niin vaikeaa olla kuin muut. Tunsin oloni erilaiseksi. Kävelyt metsässä, lukeminen ja pitemmät pyöräretket auttoivat olooni, kuten aina ennenkin. Olin myös alkanut kirjoittaa päiväkirjoja nuorempana, ja teininä kirjoittaminen oli yksi henkireikä. Joskus mikään mainituista keinoista ei auttanut. Jos suutuin tai petyin muihi ihmisiin tai miten asiat toimivat tai miten en sopeutunut, käänsin vihan itseäni kohtaan. En tiennyt kuinka pyytää apua, ja jos apua tarjottiin oli vaikea ottaa se vastaan. Vaikeaa oli edes myöntää, että kaikki ei ollut hyvin. Koitin pitää asiat sisälläni, ja teeskennellä, että olin ihan normaali. Teini-ikähän oli tälläistä, muutkaan eivät tarvinneet apua, joten en minäkään. Minä pärjäisin, kunnes en pärjännytkään.

Lukion vika vuosi

Tulin täysi-ikäiseksi ja jonkin aikaa synttäreiden jälkeen aloin suunnittelemaan muuttoa pois kotoa. Löysin oppilastalojen kautta asuinpaikan ja valtio maksoi vuokran, laskut ja elämisen. Otin ensimmäiset askeleet aikuisena; matkustelin yksin ulkomaille, maksoin laskuni ja olin itse vastuussa omasta elämisestäni.

Talven aikana aloin masentua. Tulevaisuus huolestutti, suhteet muihin ihmisiin oli sekavia ja missasin paljon tunteja kursseista, joita kävin lukiossa. Vietin enemmän ja enemmän aikaa sängyssä maaten, makaroonia syöden, elokuvia katsellen. Joskus kuuntelin musiikkia ja kirjoitin. Joskus olo oli niin turta, ettei ajatukset tehneet mitään järkeä. Pää oli kuin puuroa täynnä.

En muista tarkalleen, kuinka se tapahtui, mutta heräsin unenomaisesta olotilasta ja päätin ottaa koulun taas tosissaan. Muistan istuneeni lukion opinto-ohjaajan huoneessa, missä keskusteltiin siitä, kuinka monta kurssia tarvitsisin vielä, jotta voisin valmistua luokkatovereideni kanssa. Jos en saisi tarpeeksi kursseja kasaan tiettyyn aikaan mennessä, jäisin niitä tekemään seuraavalle vuodelle. Ehkä se oli se herätys huuto. En pystyisi enää jäämään samaan jamaan toiseksi vuodeksi. Keräsin rohkeuteni ja aloin kysellä tähän mennessä jo tutuiksi tulleilta opettajilta, josko voisin tehdä kursseja etätehtävillä kotoa käsin. Suurella vaivalla ja ripauksella onnea, sain kuin sainkin kaikki kurssit ajoissa kasaan. Olin löytänyt jotain, mikä antoi riittävästi motivaatiota puskea eteenpäin: lukion jälkeen muuttaisin Englantiin.

Parempaan päin tai ainakin niin mä luulin

Vihdoin pääsin näkemään työni tulokset ja valmistuin kavereiden kanssa. Samojen kavereiden, jotka olin aiemmin unohtanut takavasemmalle. Kesän lopulla muutin Lontooseen. Kävin monilla keikoilla ja erinäisissä tapahtumissa, Lontoo oli juuri sellainen kuin olin aina unelmoinut. Hyviä iltoja ulkona, hyvää musiikkia, loistavia ihmisiä ja ennen kaikkea olin vapaa. Kun rahat alkoivat huveta, eivätkä mitkään hakemani työpaikat vastanneet, aloin tuntea oloni epävarmaksi. Tarvitsin rahaa voidakseni jäädä. Lopulta löysin au pair paikan suomalaisesta perheestä. Katsoisin 8 vuotiaan pojan perään neljä päivää viikossa. Saattaisin pojan kouluun ja takaisin, auttaisin läksyissä, leikkisin, auttaisin lukemaan, veisin puistoon ja museoihin. Työ vaikutti lupaavalta.

Ei kestänyt kauaa, kun negatiiviset ajatukset alkoivat taas tehdä tilaa mielessäni. Vapaapäivinäni saattaisin makoilla sängyssä pitkälle päivään tai keksisin niin paljon tekemistä ja menemistä, ettei jäisi ollenkaan aikaa ajatuksille. Joka päivä oli vaikeampi ja vaikeampi pitää ajatukset loitolla. Olo oli kuin petetyllä. Miten oli mahdollista, ettei oloni ollut parempi? Olinhan muuttanut Lontooseen, tehnyt unelmistani totta. Mitä muuta minun pitäisi tehdä? Oliko mitään mitä olisin edes halunnut tehdä? Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun tunsin oloni jollain tasolla tarpeettomaksi, mutta tällä kertaa ajatukset menivät vieläkin vakavammiksi.

Teininä olin monesti kokenut, että en ollut tehty tähän maailmaan. Kaikki oli liian vaikeaa ja jotenkin en vaan osannut sopeutua. Silloin olin ylittänyt teitä huolimatta autoista, käyttäytynyt tyhmästi, enkä välittänyt mitä minulle tapahtuisi. Annoin elämäni onnen käsiin. Kaikkein vaikeimpina aikoina olin etsinyt käsiini jotain terävää, joka auttoi keskittymään johonkin mikä veisi kaiken huomioni. Jos tunsin pettymystä tai vihaa, käänsin kohteeksi itseni. En välittänyt itsestäni, mutta en halunnut satuttaa tai huolestuttaa muita. Pidin huolen, ettei kukaan muu saisi tietää.

Toinen vaikea talvi

Olin eksyksissä ja toivoton. Tunsin olevani jonkilainen suuri pettymys kaikille. En osannut olla oikeanlainen. En tiennyt mitä tehdä. Koko ajan tunsin jonkinlaista kipua sisälläni, enkä tiennyt miten saisin sen loppumaan. En ollut onnellinen Lontoossa ja kotiinpaluu tuntui, kuin olisin jollain tapaa epäonnistunut. Ajatukseni kävivät raskaammiksi päivä päivältä. En kuitenkaan antanut henkilökohtaisten ongelmieni vaikuttaa työhöni tai perheeseen, jonka kanssa elin. Heille näytin aina parhainta puoltani, ja olin kiitollinen työpaikastani.

En ole ikinä tykännyt joulun ajasta. Ihmisiä lähinnä kiinnostaa lahjat, eivätkä toiset ihmiset. Stressi on korkeimmillaan kaikilla. Joulu oli myös aikaa, johon yhdistin paljon ikäviä muistoja. Perhe jonka au pair olin, suunnittelivat viettävänsä joulunajan Suomessa. Itsekin olin pitkän mietinnän jälkeen päättänyt palata Suomeen. Perhe oli ymmärtäväinen vaikkakin olisivat toivoneet minun jäävän. Löysin lennon, mutta se oli vasta joulun jälkeen. Perhe oli lentämässä viikkoa aiemmin.

Tuntui kuin olisin luovuttanut, kuin olisin ollut jonkilainen ikuinen epäonnistuja. Olin viikon yksin ajatuksieni kanssa, jotka muuttuivat koko ajan raskaammiksi. Pian pääni pyöri hyvin itsetuhoisten ajatuksien ympärillä. Otin monta särkylääkettä päivässä toivoen, että kipu vähenisi pääni sisällä. Yhtenä iltana join yksin ja aloin nielemään särkylääkkeen toisensa perään, itseäni rauhoitellen sanomalla:"Pian se kipu häviää kokonaan." Heräsin seuraavana päivänä omasta oksennus lammikostani. Yllättynyt olotilani herätti minut täysin. Tajusin, että olin sopinut ystävieni kanssa, että he tulisivat kylään samana päivänä. Tämä herätti loputkin minusta ja aloin kiirehtien siivota ja järjestellä. Pidin itseni kiireisenä siihen asti kunnes lensin takaisin Suomeen.

Seuraavat 5 kuukautta vietin lähinnä sängyn pohjalla. Rakas äitini oli ottanut minut takaisin kotiin. Tunsin painostusta tehdä edes jotain, joten hain korkeakouluihin. Muuten aika kului elokuvia katsoen, lukien, musiikkia kuunnellen ja kirjoitellen. Muistan äidin kyselleen onko kaikki ok ja voisiko hän mitenkään auttaa. Tarjosi lääkärille menemistäkin. Vastaisin joka kerta kielteisesti. Halusin hoitaa kaiken itse. Olen aina ollut kiitollinen äidille avusta ja siitä, että olen aina ollut tervetullut kotiin.

Pikakelaus tulevaisuuteen

Suomeen muuton jälkeen tunsin, ettei tulevaisuuteni oikeastaan ollut siellä. Lopulta muutin takaisin Lontooseen, josta käsin matkustelin jonkun verran, muutin jopa takaisin Suomeenkin. Sittemin taas muutin takaisin Lontooseen, sieltä Brightoniin ja nyt asustelen Irlannissa. Vaikka maisema on vaihtunut moneenkin otteeseen, aina minulla on ollut saman verran alakuloa ja iloa. On ollut aikoja jolloin en ole huolehtinut itsestäni ja on ollut aikoja, kun olen hankkinut apua. Joskus sitä on saatu, joskus ei. Nykypäivänä olen oppinut elämään masennukseni kanssa. Ei se aina ole ollut helppoa, eikä vieläkään ole, mutta ihan hyvin mä elän. Osaan varautua alakuloisiin aikoihin, elää niiden kanssa ja nauttia hyvistä ajoista. Joskus asiat ei mene ihan niin kuin on suunnitellut, mutta silloin annan itselleni aikaa kuin myös annan itselleni anteeksi ne kerrat kun en ole jossain onnistunut. Elämä on oppimista, mutta ennen kaikkea... elämistä varten. Osaan antaa arvoa elämälleni ja huolehdin itsestäni paremmin.

Tietenkin on vieläkin aikoja, jolloin on vaikeaa ja tummat pilvet täyttävät pään. Mutta en anna periksi. Olen aina nähnyt itseni ihmisenä, joka teki unelmistaan totta, ja on vielä monta unelmaa, jotka minun täytyy nähdä. Yksi isoimmista opeista minkä opin oli pyrkiä kehittymään täydellisyyden sijaan. 

Et ole yksin

Arviolta 121 miljoonaa ihmistä koko maailmassa elää masennuksen kanssa. Jokainen ei hae apua ja jokainen ei välttämättä saa apua. Kaikkialla apua ei edes ole saatavissa. Alla on muutama linkki paikkoihin, joista saattaa olla apua sinulle, jos sitä tarvitset.

Psykoterapiakeskus Vastaamo

Tietoa masennuksesta, masennustesti, apua masennukseen ja jopa anonyymia keskusteluapua. 

Mieli

Mielenterveys seuran sivut, joista löytyy ihmisten henkilökohtaisia tarinoita, tietoa tapahtumista, erinäisiä materiaaleja sekä yleistä tukea ja apua.

Linkkejä, tuntemuksia ja tietoa aiheeseen liittyen voit myös löytää tämän blogin englanninkielisestä tumblr blogista.